Month: lokakuu 2015

”Mikä meni vikaan…?”

Pitkästä aikaa eksyin tänne purkamaan ajatuksiani.

En saa henkeä. Itken hysteerisesti hokien ”mikä meni vikaan”, vaikka hyvin tiedän mikä tosiaan meni vikaan. 

Kun oma masennukseni oli pahimmillaan, purin kaikki huoleni ja murheeni parhaalle ystävälleni. En ikinä kysynyt mitä hänelle kuuluu, en kysynyt onko kaikki hyvin, ja jos kysyin vastaukseksi sain ”on on!”

Hän piti omat huolensa itsellään, ei halunnut aiheuttaa minulle lisää pahaa oloa. En edes ajatellut että hänellä ei olisi kaikki hyvin. Mutta tosiaan, kellä olisi?

Sysäsin omat ongelmani ystäväni harteille, hänen kannettavakseen. Tiedostamatta muuta kuinka huonosti itselläni meni, en pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin itseeni.

Kun oma henkinen vointini rupesi kohenemaan. Huomasin kuinka huonoon kuntoon ystävättäreni oli päätynyt. Huoleni olivat painaneet liikaa hänen harteillaan.

Nyt, vuosi myöhemmin, ystävättäreni sortui viiltelyyn, se sattui. Se sattui todella paljon vain seurata vierestä kun minulle tärkein ihminen kärsii. En osannut auttaa. Nyt vasta olen tajunnut kuinka paljon hän on joutunut kärsimään, minun takiani.

Hengenahdistus on jokapäiväistä. Päässäni pyörii miksi en osaa auttaa, miten me olemme päätyneet tähän pisteeseen. Olen pettynyt itseeni.

Miksi en huomannut aijemmin?

Miksi minun piti olla niin itsekäs?

Read More